Nukuimme yön vallan mainiosti ilmaisessa majoituksessamme, jota pystyi hyvillä mielin sanomaan hotelliksi. Heräsimme
aamupalan tarpeeseen, mutta saimme tiskiltä selville, että aamiainen tulee tilata erikseen edellisenä iltana. Harmistuimme,
sillä meidän tulisi tavata edellisenä iltana sopimamme mekaanikon kanssa autolla klo 9-10 ja tälle tapaamiselle meidän
tulisi saapua nälkäisenä... Ai jumalauta! Menimme autolle makuupussien, rinkkojen ja läppärin kanssa vain huomataksemme,
että mekaanikko saapuisi paikalle puolitoista tuntia myöhässä. Nälkäisinä, viluissamme vailla savukkeita odotimme kuin
mummot leipäjonossa hänen paikalleen tuloa. Välillä soitimme promoottorille vailla tuloksia, sillä hän makasi tod.näk.
sammuneena asunnossaan. Lopulta tunnin odottelun jälkeen saimme promon kiinni ja hän sanoi mekaanikon tulevan vartissa ja
saapuisi itse paikalle kääntämään ja viemään meidät syömään. Miehet saapuivat ja rumba alkoi. Osa auton kimpussa, loput
selvittämässä ruokapaikan sijainta. Autosta tulisi korjata akkulaturi ja korjaaja sanoi tämän vievän parhaimmillaan päivän,
huonoimmassa tapauksessa menisi seuraavalle päivälle. Tyydyimme vastaukseen ja veimme omaisuutemme auton mukana korjaamolle.
Promon ohjeilla suunnistimme Pizza Pubiin, paikkaan jossa viettäisimme vielä monta, monta monituista tuntia.
Tilasimme pitsat ja kaljat. Huomasimme jukeboksin ja siitä se kaikki sitten lähti. Joimme, söimme ja kuuntelimme Modern Talkingia
miettien pääsisimmekö ikinä takaisin Suomeen. Odottelu on kaikista kidutuksista pahinta. Emme tienneet pääsisimmekö samana
päivänä takaisin, vai jatkuisiko kiirastulemme iänkaikkisuuteen asti. Tätä pohtiessamme päätimme tilata lisää juomista.
Saimme lopulta puhelinsoiton; Auto on korjattu seuraavaksi päiväksi. Vihdoin jotain tietoa! Menimme takaisin hotellille
ja varasimme saman huoneen yöksi, jossa vietimme edellisen yömme. Siistiydyimme ja menimme hotellin baariin istumaan sekä
pelaamaan biljardia. Jatkoimme hyväksi havaittua metodiamme murheitten kaikottamiseksi ja söimme sipsejä.
Muutama olut alla ja voe tokkiisa ku ramasoo! Ylhäällä odottaa lämmin sänky, mut ku se Patricia (nätti tarjoilija)...
Pizzapubiin ottaa kaljat!
Turpa kii, Kokki laitetaan nukkumaan ja kuski kukkumaan. Jukepoksi pittää menon yllä ja koska idiootteina ryypätään pizzeriassa, on ruokaakin tarjolla heti kun sormiaan vähä viittii näpsäyttää.
Taas viedään... Kaunis nainen syli täynnä toasteja, kaljaa ja toki kuskin jamesonit. Mitä siinä Suomalainen alkoholisoitunut voi muuta tehdä kuin tilata lisää.
Lopulta paikallinen pulikin päättää liittyä seuraamme, koska pitää/ei pidä thrash metallin tahtiin menevistä rummutuksistamme.
Siinä se selittää, mutta kun selkoa on hankala ottaa kieli_muurin takia. Onneksi Patricia (tuo vihille vietävä) edes yrittää kertoa miehelle, että emme ymmärrä sanaakaan.
Mies tosin väittämänsä mukaan ymmärsi kaiken mitä me puhuimme, oli se sitten espanjaa, venäjää, suomea tai englantia.
Mitäpä tuosta, mitä nyt jukeboxin tuoma Adele jääkin vähän nyt taustalle, joka selvästikkin saa kuskin hermot kiristymään. Paikka kiinni ja nukkumaan ois mentävä herättämättä sen kummempaa pahennusta, mikä nyt on aivan turha pyyntö.
-Distral
