Renkaat vinkuen Make kurvaa uljaan mersun parkkiin. Edessä seisoo pieni pubin pahainen jonka oven yläpuolella komistelee kyltti RC Ponorka.
PERKELE PARTY lukee isolla julisteessa..täytyy myöntää että paras tapahtumanimi tähän mennessä. Perkele..
Ympärille katsellessani huomaan kyseiselle tönölle yhdistävän tekijän muihin paikkoihin verrattuna; ketään ei näy missään. What a fucking surprise..
Tokihan tähän asti olemme huomanneet että jos paikkakunnalla ulkona ei liiku ketään, ovat kaikki vähäisetkin asukkaat löytyneet paikallisista ryyppylöistä. Täytyy kunnioittaa.
Noustaan siinä sitten autosta, vitunmoinen väsymys, jotenkin ei vain kiinnostaisi yhtään työnnellä kamoja keikkapaikalle ja sumplia ihmisten kanssa asioita kaikkia maapallon kieliä käyttäen jos joku edes jotain kieltä tajuaisi. Dokumenttiakin pitäisi kuvata, kamera jossain, ei kiinnosta..
Tapasimme promoottorimme Bartin, tuon ison leppoisan suomifani-hevarin jonka perusolemus saa minut aina nauramaan pääni sisällä. Positiivisella tavalla tottakai.
Turisimme että miten tehdään syömingit, juomingit, nukkumiset ynnä muut ja koska kaikki hoitui ilman mitään komplikaatioita, tuli hymy useampien dissukoitten paskanaamojen suupielille.
Ja minkäs sille mahtaa että heti ihminen alkaa virkoamaan ja juttu luistamaan kun eteen tuodaan oi tuo iki-ihana puolen litran, alle euron hintainen maukas tuoppi huurteista.
Eli back in the game.
Syötyämme läheisessä irkku-ravintolabaarissa palasimme entistäkin uudempana keikkapaikalle ja siitähän se meno vasta alkoi lähteäkkin käyntiin!
Tuoppia jos toistakin huulille ja kamatkin meni viskomalla backstagelle. Siinä sitten tunnelmaa haettiin katsoessa muita paikallisia bändejä, porukkaa oli alkanut lapata paikalle hyvää syöttöä jo ja olo mitä mahtavin!
Tokihan puhun vain omasta puolestani koska joskus mietin että onko tämä reissuun lähtö vain sairas pila meidän rakkaalle One Man Crewlle vai suunnitteleeko hän hitaasti mutta varmasti Distralin surmaamista kaikkien näiden hohdokkaiden päivien jälkeen..
Anywho..
Ja tosiaan, mieltä mullistavaa oli kun auton luona hengaillessa tuli perusjampan näköinen kaveri ja latasi "oottekos työki suomesta?" Siinä viisi suomalaista jotka on viittomakieltä harrastanut vajaat pari viikkoa, sekosi aika kiitettävästi hämmennyksestä ja siinä kilpaa haluttiin haastella tämän Eppu-nimisen kaverin kanssa.
Ennen meitä lavalla oli paukuttamassa paikalliset Johnny Stalk ja .. no suoraan sanottuna toista bändiä en muista mutta itse kutsuin sitä Metallica-cover-bandiksi.
Yleensä en arvostele muiden musiikillista näkökulmaa (empä..) mutta täytyy myöntää että aika hassun kuuloista se oli.. Ja syy olikin osittain miksaajan koska bassokin lätisi pitkin monitoreja niin että sydän fläpätti samaan tahtiin. Ei ollut hyvä.
Johnny Stalk sen sijaan oli näitä bändejä mistä et ole ennen kuullut mutta kun paikan päälle menet kuuntelemaan, löytyy sieltä uusi vitun hyvä tuttavuus! Täysin kunnolla sain kuunneltua bändin viimeisen biisin My Way. Kolahti ja vitun lujaa. Ja se että bändin laulaja tulee kusilaarilla sanomaan että ovat odottaneet koko illan että Distral soittaa, sai melkein tipan ison miehen linssiin.
Näillä eväillä Distral nousi lavalle ja räväytti ensimmäiset soinnut soimaan jolloin porukka alkoi mielipuolisesti huutamaan yleisössä ja tanssahtelemaan kukin omalla tyylillään. Täytyy rakastaa sitä tunnetta kun tajuaa että ihmiset ovat vartavasten tullut meitä katsomaan..mieletöntä.
Räväkkään keikan ruljauttamisen jälkeen muutaman roudausolusen otettua suuntasimme Bartin ja hänen amigoiden kanssa kohti räväkkään promoottorimme asuntoa. Kaverilla hyllyt täynnä tyhjiä suomalaisia kaljatölkkejä.. heh heh voi Bart.
Siellä meidät sitten ruokittiin ja eihän sitä nukkumaan päässyt ilman yömyssyä..tai kahta..tai kolmea..
Mukavaa oli, muuta ei tarvita.
-Distral
Matka Pardubiceen onnistui moitteetta, vaikka määränpääksi olikin aluksi asetettu väärä kohde. Pienehkön kiertotien ajettuamme, saimme onneksi seuraksemme matkalla muuten niin harvinaisen näyn, eli katuvalot, great!
Saavuimme Pardubiceen, löysimme soittopaikan ja oli aika tiedustella mitä seuraavaksi olisi tapahtumassa. Kuppilassa istui muutama kanta-asiakkaan näköinen juippi eikä varmastikaan enää ketään tässä vaiheessa yllätä, ettei kukaan puhunut sanaakaan lontoota. "And the surprise of the century -award goes to Pardubice".
Promoottori saapui paikalle hyvissä ajoin ja saimme selvyyden asioille, joten pystyimme hieman lepäilemään ja kokoamaan ajatuksia. PERKELE Partyksi nimetty tapahtuma eteni ja lämppäribändien jälkeen oli vihdoin poikien vuoro päästää kiukkuiset karjumiset ilmoille. Muutama kaunis sana edeltävästä bändistä: ei - jumalauta - mitä - paskaa.
Yleisö tuntui nauttivan Distralin soitosta ja keikan jälkeen Juksa joutui jälleen urhautumaan ja jakelemaan nimikirjoituksella varustettuja kapuloitaan vodkasta humaltuneille idiooteille.
Unohtui mainita, että ennen soittamista kävimme nauttimassa hieman pimeää viinaa ja pikkusuolasta paikallisessa irkkukuppilassa, aivan loistava paikka - arvosanaksi täysi 10. Soitot oli soitettu ja oli aika matkata promoottorin luo yömyssyille ja siitä sulavasti unille, koska
seuraavana päivänä oli jälleen suurehko määrä kilometrejä ajattevana kohti Vrablea, Slovakiaa. Lämmin ateria, muutama paukku vodkaa ja pojat nukkuivat kuin pienet lapset. Aamulla siis uudet kujeet ja ajomatka takaisin Slovakiaan, cheers!
- One Man Crew
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti