1. Hanki mökki. Meillä oli semmoinen Kosicessa. Mitä räkäisempi sen parempi. Mikäli tupakanpoltto sisällä on mahdollista, polta.
2. Hanki vodkaa. Kaljakin käy, mutta mitä enemmän, sitä enemmän. Mikäli tupakointi mahdollista, sitä myös, kartonkeittain.
3. Sulje ovet, kännykät, laita lämmöt täysille ja nauti vodkaa savukkeen kera. Mitä enemmän, sitä enemmän.
4. Syö juustoleipä, koska muuta et saa.
5. Säikytä siivooja tervehtimällä alasti ovella.
6. Älä käy suihkussa, sillä vodkan ja tupakan luoma ilmapiiri ajaa mielenterveyttäsi pikku hiljaa toivottuun umpikujaan.
7. ?
8. PROFIT! Lasse Lisko ja Impi Ankerias ovat nyt kavereitasi!
Vapaapäivät Kosicessa ovat näitä päiviä kun heräät kylmästä sängystä, pöydällä käden ulottuvilla tupakkatoppa ja lasi vodkaa.
Missä meni vikaan? Syyttäisin Slovakian viinan hintatasoa.
Yhtenä vapaapäivänä kävimme Kosicen keskustassa katselemassa paikallisia nähtävyyksiä. Baarihan siellä tuli vastaan mutta tajusimme kuitenkin pitää
homman vielä hallussa vain yhden oluen voimin.
Saatanan hienoja kirkkosumpluja siellä kyllä oli.. gotta admit. Ja kaljan lisäksi sain tehtyä myös hyödyllisen ostoksen; talvitakki!
Kyllä nyt Simon kelpaa tallustella Kosicen kylmillä kaduilla.
Ei sen ihmeempiä siellä tapahtunutkaa joten palataampa Slovakian viinan hintataso-aiheeseen..
Mitä sitä voi odottaa kun viisi rappeutunutta kiertävää suomalaista astelee paikalliseen Lidliin ja ensimmäinen asia mikä pistää silmään on
BOLS-Vodka, ja mitäs kummaa, alle viisi euroa! ...filmi poikki.
Aamulla pyöriessä tyytyväisenä mutta jokseekin krapulaisena sängyssä meinaen sytyttää tupakan, tulee Markus luokseni ja kertoo
miten hän ei ole nukkunut yhtään koko näiden kolmen päivän aikana ja että kohta nuppi sekoaa.
Koska itse en vallan saanut edes tupakkaa sytytettyä, sanoin Markukselle että kääntyy Mikon puoleen koska myöskin vieressäni kuolaava One-man-crew
näytti olevan hyvin kaukana tajunnan kultaisesta tasosta.
Niimpä urhea basistilaulajamme nappasi kitaristin mukaan ja yhdessä painelivat sairaalaan katsomaan että mikäs meidän sooloilijaa vaivaa.
Saimme kolmen euron taksin Camping aluelle ja kuski ei tietenkään osannut englantia. Pyysin miestä viemään meitä sairaalaan ja hän oli jo ehdottamassa
Bratislavan supersairaala, kun pyysin häntä pysymään kaupungin alueella. Jännityksen siivittämänä pääsimme kaupungin sairaalalle, joka muistutti
mielisairaalan kampusaluetta. Emme tienneet mikä olisi päivistys, joten palloilimme ensimmäisenä gynelokologia osastolle, josta meidät pikaisesti
passitettiin neurologiselle osastolle. Kaikki nämä osastos olivat erillisissä rakennuksissa ja oli hyvin hämmentävää etsiä oikeaa ovea. Neurologisella
osastolla meitä kummasteltiin, lähinnä potilaitten osalta. Eräs vanha, ystävällinen muori ymmärsi kuitenkin hätämme ja ohjasi meidät kohti päivistystä.
Eksyimme kuitenkin matkalla melkein poistuen sairaala-alueelta, kunnes nuori nainen kysyi meiltä minne olemme menossa. Hän osasi englantia ja päättäväisesti
ohjasi meidät päivystykseen, mihin meidät jätti. Pääsimme lääkärille, joka puhui heikosti englantia. Makelle tehtiin muutamia perustestejä verenvuodatusta
lukuunottamatta. Loppujen lopuksi syyksi huonoihin yöuniin osottautui selkäkivut, jotka lääkäri bongasi käsittämättömän hyvin, Maken asettuessa makuulle
tutkimussängylle. Paikalle tuli myös mieshoitaja joka puhui hyvää englantia ja hänen kanssaan turisimme kiertuuesta, huonoista yöunista ja muusta kivasta.
Make sai puolen tunnin teho tiputuksen, minkä jälkeen palasimme leirintään aamupalalle ja pakkaamaan tavaroitamme lähtöä varten. Sitten Make nukkui kuin
lapsi.
-Distral
Day off? For me? Vodka? Mmm yes. Kosicen mökkeilyalueelta herääminen kohti edessä olevaa vapaapäivää tuntui huomattavasti valoisammalta, kuin työntäyteiseen
päivään silmien siristäminen. Edelleen mökki umpijäässä ja lämminvesivaraaja toimi silloin kuin parhaakseen näki. Ei hätä ole tämän näköinen, kohta suuntaamme
kylille ja ostamme perkeleesti viinaa, got to love this shit! Lidl, tuo Suomessakin niin tuttu elintarvikekauppa sai toimia ostoksiemme tarjoajana, eikä ko.
vaihtoehto ollut yhtään hullumpi ottaen huomioon, että lapsille tarkoitettujen lelujen sekä karkkihyllyjen välistä löytyi se ns. pyhättö, josta saimme kaiken
tarvitsemamme. Kuten arvata saattaa, ei ruokapolitiikka ollut päällimmäisenä ajatuksena Lidliä kierrellessämme. Silmät kiiluivat kuin lapsilla jouluaattona, eikä
kukaan tuntunut jaksavan odotella sitä, että pääsisi vihdoin avaamaan hollantilaisen Lucas Bolsin brändäämän vodkan. Takaisin leirintäalueelle, jossa työntekijät
näyttävät 80-luvun keskieurooppalaisilta naiskuulantyöntäjiltä - kyllähän siinä nyt heikompikin sielu tarvitsee virkistystä niin henkisesti, kuin fyysisestikin.
Savukkeita, viskiä, vodkaa ja paskanhajuista tunnelmaa, kyllä näillä rohdoilla on helppo rentoutua ja unohtaa jokainen ajettu kilometri läpi noitakylien ja yksinäisten vuorten.
So, day off nro 2. Eilisillan lääkitys todettiin tehokkaaksi, joten miksi ei jatkaisi samalla meiningillä? Vodkaa, savukkeita ja kutuisia Lidlin juustosämpylöitä. Haju mikä alkaa
hiljalleen irtoamaan jokaisen iholta, alkaa olemaan verrattavissa matkanvarrelle osuneiden tehtaiden löyhkään. Kieltämättä peseytyminen kävi mielessä, mutta kukapa saisi
haarojen välistä löytyvää objektia sykkimään ajatuksesta, että lämmintä vettä ei tule, eikä sisätilan olosuhteet juurikaan poikenneet ulkona vallinneesta lämpötilasta, awesome.
Mikäli vodka olisi loppunut jossain vaiheessa kesken, (tottakai tämäkin hetki oli kohdattava ennemmin tai myöhemmin), olisi täytynyt mitä todennäköisemmin turvautua jakamaan sama makuupussi
toisen paskanhajuisen uroksen kanssa. Viinapainotteisen vapaapäivän ohella saimme kuitenkin jotain hyödyllistäkin aikaseksi, kun piipahdimme Kosicen keskusta-alueella, mikä kyllä kaikinpuolin
oli erittäin tyylikäs paikka ja kokemuksena hieno, koska kyllähän surkeannäköiset suomalaispojat olivat leipäluukut ammollaan kävellessään niinkin suuressa kaupungissa. Hyödyllisiä ostoksia tuli tehtyä,
muutama olut juotua ja ruoat syötyä, mikäpä sen jälkeen toimisikaan paremmin kuin jälleen tutustua paikallisen vodkan makuun. Tunnit tuntuivat minuuteilta kun vodkalasi toisensa jälkeen tyhjeni ja
hyvä musiikkia hiveli kuuloaisteja, kunnes havahduttiin todellisuuteen että kello oli n. 3 tienoilla aamuyöstä ja muutaman tunnin päästä pitäisi startata mercedes ja ajella kohti Samorinia. Vapaapäivät
tuli ja meni, vodka oli maukasta ja akkuja tuli ladattua, makkosella hieman enemmänkin kun piti sairaalassa asti käydä ko. operaatio toimittamassa. Moottorit hurisemaan ja kohti Samorinia, cheers!
- One Man Crew
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti