Ahiibaa. Heräsimme viileästä, mutta niin coolista mesestä koko remmin voimin. Captain oli kietoutunut etupenkkiin
makuupussissaan, muu miehistö makasi sängyillä ja lattialla. Huurteiset ikkunat paljastaviat ohikulkeneille viime yön
tapahtumat, hikiset suomalaiset nukkuivat ahtaassa autossa Prahan laidalla huoltoaseman pihalla. Mikä tunne!
Päätimme välittömästi ottaa yhteyttä Luzieen, seuraavan yönsijan haltijalle, suihkuun pääsystä, olimmehan vieläkin paskaisia edellisen päivän tapahtumista.
Saimme yhteyden, luvan, suunnan ja mersu hörähti kuin kissa eloon kuivattaen huuruiset ikkunat ja mielet valmistaen meidät vapaapäivän rientoihin,
sillä support crew from JO-en-ZOO oli saapunut kaupunkiin paria päivää aikaisemmin ja tiedossa oli hengailua heidän kanssaan.
Löysimme Luzien luokse pettämättömän(?) navigaattorimme ansiosta; hän olikin pirtsakkana naisena vastassa kadulla ja ihmetteli kovin kulmikasta, mutta smoothia, meseä.
Sisällä meitä odotti huone vain meitä varten ja Luzie aloitti valmistamaan meille aamiaista; lämpimiä sämpylöitä, lihaa, juustoa ja mitä maukkaampia vihanneksia, sekä tietenkin kahvia.
Aamiaisen aikana ja jälkeen rymyryhmä peseytyi ja huomasimme olevamme aika kivassa kaupungissa. Otimme yhteyden Support crewhen kohtaamistamme varten.
Luzie ehdotti, että menisimme ratikalla keskustaan, se olisi helpointa ja halpaa. Lippu maksoi euron ja kyyti oli miellyttävä, samalla saimme ihailla
Prahan maisemia. Saavuimme keskustaan ja tapasimme Support Crewn automaatilla, lähellä edellisen illan keikkapaikkaa. Vietimme aikaa kahvitellen ja
kaupunkia kierrellen. Good times. Illan lähestyessä kohtasimme joukolla Luzien ja Aleksiksen Rock Pubissa. Joimme olutta ja jauhoimme yötä myöten. Saimme
selville, että Aleksis on Delusions yhtyeen laulajamies; kyseisen rytmikokoonpanon kanssa tulisimme kiertämään Suomea huhtikuussa, joten tuttavuuden
luomiselle oli hyvät puitteet. Nautimme baarin ilmapiiristä iltaan saakka, kunnes osa joukosta aloitti etsinnän hyvää tanssimestaa kohti. Kokoonnuimme
tanssimestalla, mutta mesta olikin paska ja päätimme mennä takaisin Rock Pubiin. Joimme siellä vähän muutamia ja päätimme mennä nukkumaan, seuraavana
päivänä meidän pitäisi ajaa Pardubiceen keikalle. Menimme ratikalla pizzaa maistellen Luzien kämpille. Eikun unille, lattialle mikä tuntui suorastaan viiden tähden hotellilta!
-Distral
So, kaiken sen paskan jälkeen mitä koettiin matkalla Prahaan, oli aika kokea vapaapäivä tässä hulppeassa kaupungissa. Yöhän meni odotetulla tavalla koreassa ratsussamme, koska kukaan paikallinen
sivistymätön paskiainen ei puhu sanaakaan englantia, eikä klo 2 yöllä kauhean moni hotellin henkilökunnasta ole halukas keskustelemaan majoittumisesta rähjäisten suomalaisten kanssa.
Herääminen tapahtui siis Mersustamme, joka oli parkkeerattuna Shell-huoltoaseman pihalle, josta haimme tavoillemme uskollisena vatsaystävällisellä majoneesilla varustetut, jokseenkin epäilyttävän näköiset patongit.
Niin monesti kuin tämän reissun aikana onkin tullut mainittua, niin huoltoasemien patongit sekä Red Bullit, kuuluvat kielletyjen sanojen kategoriaan. Noh, nokat auki niistettyämme starttasimme jälleen kohmeisen tähtinokkamme ja suuntasimme
kohti majapaikkaamme, jonka olivat järjestäneet ystävällinen paikallinen pariskunta, joista miespuolinen henkilö kuului keväällä Suomessakin nähtävään "Delusion" -yhtyeeseen. Perille päästyämme hoidimme henkilökohtaiset tavarat sisätiloihin, pesimme
jokseenkin likaiset vartalomme sekä pyysimme ystävällistä pariskuntaa opastamaan helpoimman / halvimman tavan matkustaa keskustaan tapaamaan Suomesta vierailulle saapunutta Villeä ja Saanaa. Löydettiin pariskunta ja aloitimme tutustumisen tähän mahtavaan kaupunkiin,
joka varmasti oli ennakko-odotuksissakin kaikkien päälimmäinen kohokohta. Kaupunkihan jälleen kerran sai jokaisen suomalaisen turistin leuat lonksahtamaan auki, koska rakennukset ympärillä, kaljan halpa hinta sekä ruoan taso oli täysin eri luokkaa kuin mitä esimerikiksi Joensuussa
on kerennyt lyhyen elämän aikana kokemaan. KFC, tuo pahan perillistymä ruokasarakkeella, sai jokaisen jäsenen suunpieleen hymyille eikä tarvinnut moneen kertaan miettiä, että mistähän sitä seuraavan hiukopalan kävisi rinnan alle hommaamaan, (paitsi Simo, tuo mokoma hippi, joka ei tästä ruokapaholaisesta päässyt nauttimaan tavoilleen uskollisena).
Tunnit kuluivat ja näimme mielenosoituksia, kauniita rakennuksia sekä nautimme paikallisesta halvasta oluesta. Mitäpä muuta sitä näin suuressa kaupungissa päivän aikana tarvitsisikaan tehdä(?). Paikallinen pariskunta esitteli hieman kuppiloita, joiden jälkeen olikin aika suunnata nukkumaan asunnolle, koska seuraavana päivänä olimme päättäneet startata hyvissä
ajoin ratsumme keulan kohti Pardubiceä. Pojat nukkui lattialla ja minä ainoana sängyllä, joten valittamista yösijaa kohtaan ei löytynyt. Tämä pari päivää Prahassa ja sinne matkustamisessa kasvatti siis itsekuria, sivistystä suuria kaupunkeja kohtaan, sekä pienehkön päänsäryn viinan määrästä johtuen seuraavaan aamunsarastukseen.
Näillä sanoilla ja näillä tunnelmilla kohti Pardubiceä ja seuraavaa keikkaa, cheers!
- One Man Crew
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti